maanantai 17. helmikuuta 2020

Risto Reipas ja Nalle Puh

Viimeinkin pääsin tämän elokuvan kimppuun ja tietenkin kirjastosta lainasin. Aluksi ajattelin etten ota, kun ostan itselleni. Vähän aikaa etsin muita dvd. tä ja päätin sittenkin ottaa. Oikeastaan hyvä kun otin. Nimittäin tämä oli pieni pettymys. Ajattelin siitä jotakin iloisempaa elokuvaa, mutta tämä oli aika surullinen.
Siinä oli ajatusta kerrakseen, mutta ei ihan sovi pienimmille katsojille. Se kertoo siitä, kun kasvaa aikuiseksi niin leikki vähenee. Satuhahmot katoavat ja tulee niinsanottu tylsyys eteen jossa laukataan pelkässä oravanpyörässä. Mutta sitten tapahtuu jotain. Risto löytää Nalle Puhin ja muistot palautuvat mieleen. Hän lähtee satumetsään. Loppu on onnellinen.


Annan tälle elokuvalle kolme tähteä. Ihan ok pätkä, mutta ei jätä pysyvämpää vaikutusta.
Tykkään todella paljon Nalle Puh piirretyistä ja niitä jaksan katsoa yhä uudelleen ja uudelleen. Lempi piirretyni oli lapsena Nalle Puh ja tuulinen päivä. Äiti välillä kyllästy laittamaan sen taas ja kysyi etkö katsoisi jotain muuta. Ihana muisto nyt jo tuokin.

2 kommenttia:

  1. Minusta lelut olisivat saaneet näyttää enemmän itseltään ja olet oikeassa, tunnelma oli jotenkin suruisa läpi leffan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en tykännyt lelujen ulkomuodoista. Pienenä olisin varmaan pelännyt niitä. Odotin tästä iloisempaa elokuvaa, mutta aika surullinen oli kuten sanoit.

      Poista

Kommentit tuovat hyvän mielen, kiitos viestistäsi.